Tiivistelmä: Reisiluun rasitusmurtuma
- Reisiluun rasitusmurtuma on vakava, pitkän matkan juoksijoilla ja varusmiehillä esiintyvä ylikuormitusvamma.
- Tyypillisin oire on syvä nivuskipu, joka pahenee iskutuksessa (esim. juostessa tai yhdellä jalalla hyppiessä) ja sekoitetaan usein virheellisesti lihas- tai jännevammoihin.
- Murtumat jaetaan sijainnin mukaan reisiluun varren (diafyysi) ja reisiluun kaulan (collum) murtumiin.
- Reisiluun kaulan vetopuolen (yläosan) murtuma on kirurginen hätätilanne: hoitamattomana se voi katketa kokonaan, tuhota lonkkanivelen verenkierron ja johtaa pysyvään luukuolioon (AVN).
- Reisiluun kaulan puristuspuolen (alaosan) ja varren murtumat ovat hieman vähäriskisempiä ja paranevat usein konservatiivisesti 6–10 viikon varauskiellolla (kyynärsauvat).
- Varma diagnoosi ja hoitolinjan valinta edellyttävät aina välitöntä magneettikuvausta (MRI), sillä tavallinen röntgenkuva näyttää murtuman usein vasta viikkojen viiveellä.
- Vaaralliset vetopuolen murtumat ja yli 50 % edenneet puristuspuolen murtumat leikataan aina kiinnittämällä luu paksuilla titaaniruuveilla.
- Huom: Fokusoitua paineaaltohoitoa (F-ESWT) EI koskaan käytetä akuutteihin reisiluun kaulan murtumiin luun katkeamisriskin vuoksi. Laitetta voidaan kuitenkin käyttää erinomaisin tuloksin reisiluun varren viivästyneen luutumisen (nonunion) vauhdittamiseen.
Mikä on reisiluun rasitusmurtuma?
Reisiluun rasitusmurtuma, lempinimeltään marssimurtuma, on vakava alaraajan rasitusvamma, jota esiintyy tyypillisesti pitkän matkan juoksijoilla (erityisesti maratoonareilla ja ultrajuoksijoilla), triathlonisteilla ja varusmiehillä. Se syntyy, kun lonkan ja reiden alueelle kohdistuva jatkuva iskutuksen ja lihasvedon yhdistelmä ylittää luun luonnollisen korjaantumiskyvyn, mikä johtaa luuödeemaan (luun sisäiseen turvotukseen) ja lopulta murtumalinjan aukeamiseen.
Reisiluun rasitusmurtumat jaetaan sijaintinsa perusteella kahteen päätyyppiin, joista potilaan on elintärkeää olla tietoinen:
- Reisiluun varren (diafyysi) rasitusmurtumat: Sijaitsevat reiden keskiosassa. Yleensä matalamman riskin murtumia.
- Reisiluun kaulan (collum) rasitusmurtumat: Sijaitsevat syvällä lonkkanivelen vieressä. Nämä jaetaan vielä kahteen alatyyppiin: vetopuolen (tension) ja puristuspuolen murtumiin. Vetopuolen murtuma vaatii kiireellisen leikkaushoidon.
Pahin skenaario: Miksi viivyttely on vaarallista?
Reisiluun kaulan vetopuolen (tension-puolen) rasitusmurtumassa luun yläreunaan kohdistuu valtava vetovoima, joka pyrkii repimään murtumaa auki. Jos tällaisen murtuman oireita vähätellään ja urheilua jatketaan ”kivun läpi”, murtuma voi katketa kokonaan ja siirtyä sijoiltaan.
Tämä katkaisee reisiluun pään erittäin herkän verenkierron, mikä johtaa nopeasti avaskulaariseen nekroosiin (AVN) eli luukuolioon. Pahimmassa skenaariossa tämä tarkoittaa, että nuorenkin urheilijan oma lonkkanivel tuhoutuu pysyvästi, ja ainoaksi hoitovaihtoehdoksi jää lonkan tekonivelleikkaus. Tämän vuoksi syvä nivuskipu rasituksessa vaatii aina välitöntä asiantuntijan arviota.
Erotusdiagnostiikka: Lihasvamma vai rasitusmurtuma?
Koska reisiluun yläosa sijaitsee syvällä paksujen lihasten alla, rasitusmurtuma on kliinisesti erittäin haastava tunnistaa, ja se diagnosoidaan usein viiveellä. Tyypillisesti potilasta on ehditty hoitaa viikkoja virheellisillä diagnooseilla:
- Lonkankoukistajan (Iliopsoas) jännetulehdus: Oireilee usein vastaavalla alueella nivusessa, mutta jännekivussa itse nivelen kuormittaminen suorana (esim. yhden jalan hyppy) ei yleensä aiheuta yhtä rajua luusärkyä.
- Lähentäjälihaksen (Adductor) repeämä: Kipu tuntuu enemmän reiden sisäsyrjällä ja provosoituu selvästi jalkaa sisäänpäin puristaessa.
- Nivustyrä tai ”Urheilijan tyrä” (Athletic pubalgia): Aiheuttaa kipua alavatsalla ja nivusessa, usein yskiessä tai vatsalihaksia jännitettäessä, kun taas murtumakipu liittyy puhtaasti jalan iskutukseen.
Oireet
- Syvä nivuskipu: Tyypillisin oire reisiluun kaulan murtumassa. Kipu voi säteillä etureiteen tai joskus polveen asti.
- Kipu rasituksessa: Kipu pahenee merkittävästi juostessa. Aluksi se voi tuntua vain lenkin lopussa, mutta murtuman edetessä jo kävely tai pelkkä jalalle varaaminen tekee kipeää.
- Hyppytesti (Hop test) positiivinen: Yhdellä jalalla hyppääminen provosoi viiltävän tai jomottavan syvän kivun lonkkaan tai reiteen.
- Vääntöliikkeet (esim. sängyssä kyljelle kääntyminen) saattavat aiheuttaa lonkkanivelessä kipua murtuman ollessa pitkällä.
Tutkimukset ja diagnostiikka
- Kliininen tutkimus: Ortopedi testaa lonkan kiertoliikkeet (jotka rasitusmurtumassa ovat usein yllättävän kivuttomat, toisin kuin nivelrikossa) ja suorittaa ns. Fulcrum-testin (viputestin) reiden varren murtumien poissulkemiseksi.
- Röntgen: Alkuvaiheessa röntgenkuva on lähes aina normaali. Viikkojen kuluttua varren alueen murtumiin voi muodostua näkyvä kallus (uudisluu), mutta kaulan alueella muutokset näkyvät röntgenissä erittäin huonosti.
- Magneettikuvaus (MRI): Ylivoimaisesti herkin ja luotettavin menetelmä (Kultainen standardi). MRI näyttää luuödeeman ja murtumalinjan sijainnin (veto- vai puristuspuoli) välittömästi, mikä määrittää koko hoitolinjan.
- MRI:ssä rasitusmurtumat luokitellaan yleensä neljään kategoriaan, joissa kategoriat 1 ja 2 ovat “matalan riskin” ja 3 & 4 “korkean riskin” löydöksiä.
- Luokitus perustuu luureaktion näkyvyyteen (ödeeman määrä T1 ja T2 -painnotteisissa kuvissa, kun luokassa 4 näkyy jo murtumalinja)
- Reisiluun kaulan murtumissa “ylempänä” olevat tensionpuolen murtumat ovat akuuttia hoitoa vaativia, kun alaosan kompressiopuolen murtumissa voi hoitaa suuremmalla maltilla (kuva yllä).
Reisiluun rasitusmurtuman hoito
Hoidon perusta on murtuman tarkan anatomisen sijainnin ja riskiluokan tunnistaminen MRI-kuvasta. Hoitopolku jakautuu selkeästi konservatiiviseen, biologiseen ja kirurgiseen linjaan.
1. Konservatiivinen hoito (kuormituksen vähentäminen kepein)
Konservatiivinen hoito on ensisijainen menetelmä reisiluun varren murtumissa sekä reisiluun kaulan puristuspuolen (alaosan) murtumissa.
- Toisin kuin jalkaterän tai säären alueella, reisiluun murtumissa ei luonnollisesti käytetä lastoja tai ortoosia. Hoitona on täysi tai osittainen varauskielto (kyynärsauvat) tyypillisesti 6–8 viikon ajan, minkä jälkeen alue kuvataan uudelleen ja arvioidaan toipumisen tilaa.
- Vesijuoksu ja pyöräily voidaan usein aloittaa kivun sallimissa rajoissa, mutta iskutusta on vältettävä täysin, kunnes MRI-kuvassa (tai röntgen) näkyy selkeä luutuminen ja kliininen oire on poissa.
Reisiluun varren eli diafyysin murtumissa hoito riippuu siitä kuinka suuri osa reisiluun varresta on murtunut / onko rasitusmurtuman esiaste. Käytännössä kyynärsauvat ja varausrajoitukset asetetaan ainakin 6-8 viikoksi, mikäli. murtuma on jo kehittynyt. Reisiluun varren murtumat voivat myös viedä aikaa parantuakseen. Mikäli mikään muu keino ei tepsi, niin hoidetaan ne kirurgisesti ydinnaulalla.
2. Fokusoitu paineaaltohoito (F-ESWT) – Varren murtumien vauhdittaja
Klinikallamme hyödynnämme suurienergistä fokusoitua paineaaltohoitoa (F-ESWT) voimakkaasti valikoiduissa tapauksissa.
- Milloin F-ESWT toimii: Jos kyseessä on reisiluun varren (diafyysin) murtuma, jonka luutuminen viivästyy (delayed union), tai krooninen reiden alueen rasitusosteopatia, suurienerginen F-ESWT stimuloi erinomaisesti alueen verenkiertoa ja kalluksen muodostumista nopeuttaen urheiluun paluuta.
- Milloin EI käytetä: On tärkeää ymmärtää lääketieteelliset realiteetit. Akuuttiin reisiluun kaulan murtumaan (erityisesti vetopuolelle) F-ESWT:tä ei käytetä, sillä lukkomekanismin pettämisen riski on liian suuri. Jokainen potilas tulee siis hoidon osalta arvioida yksilöllisesti.
3. Kirurginen hoito (Ruuvikiinnitys)
Leikkaushoito on ehdoton ja välitön, jos:
- Kyseessä on reisiluun kaulan vetopuolen (yläosan) murtuma. Tämä leikataan käytännössä aina, jotta luun siirtyminen ja lonkkanivelen tuho (AVN eli luukuolio) estetään.
- Kaulan puristuspuolen murtuma on ehtinyt edetä yli 50 % luun paksuudesta.
- Leikkauksessa reisiluun kaulaan viedään ihon läpi 2–3 titaanista 6.5mm-7.2mm paksua kanyloitua ruuvia, jotka puristavat murtuman tiukasti kiinni. Leikkauksen jälkeinen toipuminen on usein erittäin hyvä, ja paluu jopa urheilun huipulle on täysin mahdollista
- Kyseessä on luutumaton reisiluun varren murtuma tai niin pitkälle edennyt rasitusmurtuma, että luu on vaarassa katketa kokonaan.
Usein kysytyt kysymykset (FAQ)
Kuinka kauan reisiluun rasitusmurtuman paraneminen kestää?
Toipumisaika riippuu murtuman vakavuudesta. Matalan riskin reisiluun varren stressireaktiot voivat parantua 6–8 viikossa. Reisiluun kaulan murtumissa (leikattuna tai konservatiivisesti hoidettuna) paluu iskuttavaan urheiluun, kuten juoksuun (Return-To-Play), vie tyypillisesti vähintään 4–6 kuukautta huolellisen kuntoutuksen (fysioterapeutit, alaan perehtyneet osteopaatit) tuella.
Voinko pyöräillä, jos minulla on reisiluun rasitusmurtuma?
Useimmiten kyllä, mutta vasta akuutin kipuvaiheen laannuttua. Reisiluun kaulan murtumissa jopa pyöräilyn asennon vaatima lonkan koukistus voi aluksi ärsyttää luuta. Lääkäri antaa aina yksilöllisen luvan korvaavan harjoittelun (esim. vesijuoksu tai pyöräily) aloittamiseen MRI-löydöksen ja kiputuntemuksen perusteella.
Mikä aiheuttaa reisiluun rasitusmurtuman?
Taustalla on lähes aina ”Too much, too soon” -ilmiö eli liian nopea harjoitusmäärien nosto yhdistettynä riittämättömään palautumiseen. Muita riskitekijöitä ovat energiavaje (RED-S oireyhtymä), D-vitamiinin puute, alhaiset hormonitasot sekä heikot pakara- ja lantion alueen lihakset, jotka eivät pysty vaimentamaan luuhun kohdistuvia iskuja.
Lähteet
Fullerton LR, Snowdy HA. Femoral neck stress fractures. Am J Sports Med. 1988.
Robertson, G. A., et al. Femoral Neck Stress Fractures in Sport: A Current Concepts Review. Sports Medicine – Open, 2018, 4, 58.
Pogliacomi, F., et al. Management and treatment of femoral neck stress fractures in recreational runners: a report of four cases and review of the literature.
Casterline, M., et al. Femoral stress fracture. Journal of Athletic Training, 2006, 41(1), 101-105.
Weishaar, M. D., et al. Identification and management of 2 femoral shaft stress injuries. Journal of Orthopaedic & Sports Physical Therapy, 2005, 35(10), 665-673.
Pegrum, J., et al. Stress Fractures of the Pelvis and Legs in Athletes: A Review. Sports Health, 2012, 4(3), 241-251.
Tenforde, A. S., et al. Best practices for extracorporeal shockwave therapy in musculoskeletal medicine: Clinical application and training consideration. PM&R, 2022, 14(5), 611-619.
Li, H., et al. Autologous Platelet‐Rich Plasma and Shockwave Therapy for Refractory Middle Femoral Nonunion: A Case Report. Orthopaedic Surgery, 2024.