Tiivistelmä: Jalkapohjan fibromatoosi (Ledderhosen tauti)
- Jalkapohjan fibromatoosi eli Ledderhosen tauti on hyvänlaatuinen sidekudossairaus, joka aiheuttaa jalkapohjan jännekalvoon kovia kyhmyjä.
- Sairaus on fysiologisesti sukua kämmenen Dupuytrenin kuroumamalle, ja siihen liittyy usein vahva perinnöllinen taipumus.
- Ensimmäinen oire on tyypillisesti jalkaholvin sisäsyrjälle ilmestyvä, hitaasti kasvava ja käsin kosketeltava patti.
- Kyhmyt voivat alkuun olla täysin kivuttomia, mutta kasvaessaan ne alkavat hangata kenkää tai alustaa vasten, mikä tekee kävelystä tuskallista.
- Diagnoosi on usein selvä jo erikoislääkärin tunnustellessa jalkaa (palpaatio), ja kyhmyjen laajuus voidaan varmistaa nopeasti ultraäänitutkimuksella.
- Ensilinjan hoito on mekaanisen paineen poistaminen kyhmyn päältä yksilöllisillä, paikallisesti pehmennetyillä tukipohjallisilla.
- Fokusoitu paineaaltohoito (F-ESWT) on todettu erinomaiseksi ja turvalliseksi kajoamattomaksi hoitomuodoksi, joka voi pehmentää kyhmyjä, pysäyttää niiden kasvun ja poistaa kivun tehokkaasti.
- Kirurgista kyhmyjen poistoa harkitaan vain erittäin vaikeissa tapauksissa, sillä leikkaushoitoon liittyy valitettavan korkea riski taudin aggressiiviselle uusiutumiselle ja arpikivulle.
Tunnetko kovia, pyöreitä kyhmyjä tai pikkupatteja jalkaholvisi pohjassa? Tuntuvatko ne kiristävän, kun seisot paljain jaloin tai kävelet ohuilla kengillä? Kyseessä voi olla jalkapohjan fibromatoosi eli Ledderhosen tauti,.
Kyseessä on todennäköisesti jalkapohjan fibromatoosi, joka tunnetaan lääketieteessä nimellä Ledderhosen tauti. Se on hyvänlaatuinen (ei-syöpäperäinen) sidekudossairaus, joka kuuluu samaan geeniperheeseen kuin kämmeniin muodostuva Dupuytrenin kontraktuura. Vaikka kyhmyt ovat usein alkuun täysin kivuttomia, niiden kasvaminen voi ajan myötä tehdä kävelystä erittäin tuskallista.
Klinikallamme korostamme, että taudin hoito vaatii tarkkaa pelisilmää: vaikka kyhmyjen pois leikkaaminen tuntuu loogisimmalta ajatukselta, se on todellisuudessa vasta aivan viimeinen oljenkorsi sairauden erittäin korkean uusiutumisriskin vuoksi.
Mistä jalkapohjan fibromatoosi johtuu?
Taudissa kehon sidekudossolut (fibroblastit) alkavat ylituottaa kollageenia hallitsemattomasti jalkapohjan kantakalvon (plantar fascia) sisälle. Tämän seurauksena jännekalvoon muodostuu paksuja, kovia ja sitkeitä kyhmyjä.
Tarkkaa syytä solujen ”villiintymiseen” ei tiedetä, mutta genetiikalla on vahva rooli. Sairaus kulkee usein suvuittain, ja yli 20 prosentilla potilaista on vastaavia kyhmyjä myös kämmenissä (Dupuytrenin tauti) tai jopa peniksessä (Peyronien tauti). Myös tietyt lääkkeet (esim. epilepsialääkkeet), diabetes ja runsas alkoholinkäyttö ovat yhteydessä sidekudossairauksiin, mutta usein vaiva ilmestyy täysin perusterveille ihmisille.
Oireet ja erotusdiagnostiikka
Kovat kyhmyt jalkaholvissa: Tyypillisin oire on yksi tai useampi herneen tai peukalonpään kokoinen kova patti jalkaholvin sisäsyrjällä. Pateeja on usein molemmissa jaloissa.
Mekaaninen kipu: Aluksi patit ovat kivuttomia. Kipua alkaa esiintyä vasta, kun patti on kasvanut niin isoksi, että se hankaa kenkää vasten tai siihen kohdistuu kehon painoa askeltaessa. Kipu on ”astumiskipua”.
Varpaiden vetäytyminen (Harvinaista): Toisin kuin käsissä (Dupuytren), jaloissa kyhmyt vetävät varpaita hyvin harvoin koukkuun, koska jalkapohjan kalvo on paljon järeämpi ja kehon paino painaa jalkaa suoraksi.
Erotusdiagnostiikassa kokenut lääkäri sulkee kliinisellä tutkimuksella ja usein dynaamisella ultraäänellä tai magneettikuvalla (MRI) pois muut patit, kuten hyytelörakot (gangliot), vierasesineet, infektiot tai erittäin harvinaiset pahanlaatuiset kasvaimet.
Hoitolinjat – Miksi leikkausta vältetään?
Ensisijainen hoito on aina ei-leikkauksellinen. Kirurgiseen poistoon liittyy massiivinen ongelma: tilastojen mukaan jopa 60–80 % leikatuista pateista kasvaa takaisin, ja usein ne kasvavat takaisin entistä isompina ja aggressiivisempina voimakkaan arpikudoksen kera. Siksi leikkauspöydälle ei koskaan lähdetä kevyin perustein.
1. Konservatiivinen hoito (Ensilinjan hoito)
Kevennyspohjalliset: Ylivoimaisesti paras ja tehokkain tapa hoitaa vaivaa. Alaraajafysioterapeutin tai jalkaterapeutin valmistamiin yksilöllisiin tukipohjallisiin tehdään ”kuoppa” (recess) tarkasti kyhmyn kohdalle. Näin kehon paino siirtyy pois patin päältä, ja potilas voi kävellä täysin kivuttomasti, vaikka patti on yhä olemassa.
Fysioterapia ja venyttely: Jalkapohjan ja pohkeen kevyet venytykset pitävät jännekalvon elastisena, mikä vähentää kyhmyihin kohdistuvaa jatkuvaa vetorasitusta.
2. Pistoshoidot ja F-ESWT
Kortisonipistokset: Suoraan kyhmyn sisään tai ympärille annettu ultraääniohjattu kortisonipistos voi pehmentää arpikudosta ja kutistaa pattia lievästi, vähentäen ärsytystä.
Fokusoitu ESWT-hoito: Voimakkailla F-ESWT-paineaalloilla voidaan hajottaa ja pehmentää sidekudoskyhmyn jäykkyyttä mekaanisesti. Vaikka hoito ei hävitä pattia kokonaan, se usein lievittää kipua merkittävästi pehmentämällä kudosta.
(Huom! Käsien Dupuytrenin taudissa käytettyä kollagenaasi-entsyymipistosta (Xiapex) on kokeiltu myös jalkoihin, mutta sen käyttö on Suomessa erittäin rajattua ja teho jalkapohjan paksussa kalvossa kyseenalainen).
3. Operatiivinen hoito (Subtotaali faskiektomia)
Kirurgiaa harkitaan vain silloin, kun patit ovat kasvaneet niin massiivisiksi, ettei edes oikein muotoiltu kevennyspohjallinen mahdollista kivutonta kävelyä, tai jos kyhmy puristaa jalkapohjan hermoja aiheuttaen jatkuvaa sähköiskumaista kipua.
Koska uusiutumisriski on valtava, nykyaikaisessa leikkauksessa ei vain ”kuorita pattia pois”, vaan kirurgi joutuu poistamaan jalkapohjan jännekalvon lähes kokonaisuudessaan (subtotaali faskiektomia). Tämä vähentää uusiutumisen riskiä, mutta tekee leikkauksesta huomattavasti raskaamman ja toipumisajasta pitkän. Leikkaus on viimeinen oljenkorsi.
Usein kysytyt kysymykset (FAQ) – Jalkapohjan fibromatoosi
Onko kyseessä syöpä?
Ei ole. Fibromatoosikyhmyt (Ledderhosen tauti) ovat täysin hyvänlaatuisia sidekudoksen liikakasvaimia. Ne eivät koskaan leviä muihin elimiin tai muutu pahanlaatuiseksi syöväksi.
Jos patti on kivuton, pitääkö sille tehdä jotain?
Ei tarvitse. Jos patti ei häiritse kävelyä eikä ole kipeä, parasta on jättää se täysin rauhaan. Liiallinen rullailu tai ”patin hierominen auki” voi pahimmillaan vain ärsyttää sidekudossoluja ja kiihdyttää patin kasvua.
Miksi leikkaus tehdään niin harvoin?
Koska sairaus on kehon geneettinen ”ominaisuus”, pelkkä patin irti leikkaaminen ei muuta kudoksen taipumusta tuottaa uutta kollageenia. Leikkausviilto toimii usein jopa uutena traumana, joka saa solut tuottamaan kyhmyn takaisin entistä suurempana (korkea uusiutumisprosentti). Siksi pohjallishoito on ylivoimainen ykkösvaihtoehto.
Lähdeluettelo
Carrol P. et al.Plantar Fibromatosis: Pathophysiology, Surgical and Nonsurgical Therapies: An Evidence-Based Review.Foot Ankle Spec. 2018 Apr;11(2):168-176.
Young, J. R., et al. The etiology, evaluation, and management of plantar fibromatosis. Orthopedic Research and Reviews, 2019, 11, 1-7.
Veith, N. T., et al. Plantar fibromatosis–topical review. Foot & Ankle International, 2013, 34(12), 1742-1746.
Hwang, J. T., et al. Follow-up of clinical and sonographic features after extracorporeal shock wave therapy in painful plantar fibromatosis. PLoS One, 2020, 15(8), e0237444.
Aluisio, F. V., et al. Plantar Fibromatosis: Treatment of Primary and Recurrent Lesions and Factors Associated With Recurrence. Foot & Ankle International, 1996, 17(11), 672-678.
(Kuva Wikimedia Commons, Dr.Khatmando CC BY-SA 4.0)