Tiivistelmä: 5. Jalkapöydän luun (Jonesin) murtuma ja rasitusmurtuma
- Jalkaterän ulkosyrjällä sijaitseva 5. jalkapöydän luu on altis sekä äkillisille murtumille että hitaasti kehittyville rasitusmurtumille.
- Ns. ”Jonesin murtuma” sijaitsee luun tyviosassa alueella (zone 2), jossa verenkierto on luonnostaan erittäin heikko (korkean riskin murtuma).
- Rasitusmurtuma kehittyy usein toistuvan iskutuksen ja jalan ulkosyrjälle painottuvan kuormituksen seurauksena, kun taas äkillinen murtuma syntyy usein nilkan vääntyessä.
- Oireena on voimakas kipu ja turvotus jalkaterän ulkosyrjällä, ja painon varaaminen jalalle on tuskaista tai mahdotonta.
- Diagnoosi vaatii aina röntgenkuvauksen ja joskus magneettikuvan (MRI) murtuman iän ja luutumisennusteen arvioimiseksi.
- Konservatiivinen hoito tarkoittaa tiukkaa immobilisaatiota (kipsi tai Walker-saapas) ja usein pitkää varauskieltoa.
- Heikon luutumistaipumuksen ja suuren uusiutumisriskin vuoksi urheilijoiden Jonesin murtumat ja rasitusmurtumat hoidetaan usein suoraan kirurgisesti ruuvikiinnityksellä.
- Fokusoitu ESWT on suositelluin hoitokeino ortoosihoidon lisäksi
Jonesin murtuma on yleinen jalan ulkosyrjän vamma. Se ei ole puhdas rasitusmurtuma., mutta käyttäytyy samoin. Alle erotusdiagnosointi, oireet ja hoito 5. jalkapöydänluun tyviosan murtumissa
Jalkaterän ulkosyrjällä sijaitsevan 5. jalkapöydän luun (pikkuvarpaan tyviluu eli metatarsaali) murtumat ovat hyvin yleisiä. Hankalimmat ovat rasitusmurtuma sekä Jonesin murtuma. Huomioitavaa siis on, että jalkaterän ulkosyrjän murtumat eivät ole keskenään samanlaisia. Tapaturmaisesti on lopputuloksena usein joko diafyysin (luun keskialue) murtuma tai Jonesin murtuma luun proksimaaliosassa, kun taas rasitusmurtumat tulevat Jonesin murtuman viereiselle alueelle 5. jalkapöydän luun tyveen
Jonesin murtuma on aivan erityinen, korkean riskin (huono luutumaan) murtumatyyppi, joka sijaitsee noin 1,5–3 senttimetriä luun tyvestä anatomisesti Zone II:ssa, kun taas perinteinen 5. jalkapöydän luun rasitusmurtuma sijaitsee aivan vieressä Zone III:ssa (katso kuva alla).
Murtuma voi syntyä joko äkillisen vääntövamman seurauksena tai hitaasti kehittyvänä rasitusmurtumana toistuvan iskutuksen ja kuormituksen (esim. juoksu tai nopeat suunnanmuutoslajit) myötä. Huomioitavaa on, että vaikka rasitusmurtumalle on tyypillistä sijainti Zone III:ssa, niin voi se sijaita myös Zone II:ssa tai jopa 5. jalkapöydän luun keskiosassa (diafyysi).
Tämä eri Zoneihin ja paikalliseen verenkiertoon perustuva luokitus kattaa kuitenkin valtaosan ilman tapaturmaa tulleista 5. jalkapöydän luun murtumista. Selviä traumaattisia muita 5. jalkapöydän luun murtumia emme tässä käsittele, poislukien Jonesin murtuma.
Mistä Jonesin murtuma johtuu ja miksi se on niin haastava? (Anatomia: 5. jalkapöydän luu)
Luun kyky korjata mikrovaurioita jää jälkeen, jolloin elimistön fysiologinen ”riko – korjaa” -prosessi häiriintyy ja seurauksena on murtuma.
Kyseisellä luun alueella (metafyysealisen ja diaphysealisen alueen liitoskohdassa) verenkierto on luonnostaan erittäin heikko (”watershed area”). Huonon verenkierron vuoksi Jonesin murtumalla on suuri riski luutua erittäin hitaasti (viivästynyt luutuminen) tai jäädä kokonaan luutumatta (non-union). Jones voi jäädä parantumatta hyvästä hoidosta huolimattakin, mutta hyvä hoito parantaa ennustetta merkittävästi. Kuva 1 selventää zone -luokitusta.
Huomioi, että Jonesin murtuma ja viidennen jalkapöydän luun rasitusmurtuma ovat aivan vierekkäin viidennen jalkapöydän luun proksimaaliosassa (kuva yllä). Cho D. ja kumppanit tutkivat vuonna 2024 viidennen jalkapöydän luun hoitovaihtoehtoja. Sekä Zone II (Jonesin murtuma) & Zone III (Rasitusmurtuma) ovat verenkierron suhteen heikkoja ja kuuluvat ns. suuren riskin rasitusmurtumiin. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että käytännön elämässä sekä Zone II ja Zone III murtumista puhutaan yhtenä ja saman asiana.
Jalkapöydän rasitusmurtuma vai perinteinen murtuma? Oireiden tunnistaminen
Tarkan diagnoosin saaminen on potilaalle tärkeää, sillä hoitolinja riippuu täysin murtuman millintarkasta sijainnista.
Jalkaterän ulkosyrjän kivussa voi olla kyse myös avulsiomurtumasta (”pseudo-Jones” tai ”tennismurtuma”). Kuvien tulkinta täytyy tehdä huolella eikä esimerkiksi 5. jalkapöydän luun vieressä sijaitsevaa fysiologista lisäluuta os. vesalianumia pidä sekoittaa murtumaan. Kyseisen lisäluun esiintyvyys on 0.1-1.6% eri lähteistä katsottuna eli kovin tavallisesta lisäluusta ei ole kyse, mutta virhediagnooseja näkyy silloin tällöin ja siksi nostan aiheen tässä esille.
Avulsiomurtuma sijaitsee aivan luun tyvessä Zone I:ssä, minne lyhyt peroneusjänne (m. peroneus brevis) kiinnittyy. Avulsiomurtuma on Zone I:n murtuma ja näin ollen ns. matalan riskin murtuma eli luutumisennuste on selvästi parempi kuin Zone II tai III murtumissa. Sekoittavaa on usein se, että “Jonesin murtuma” -termiä käytetään herkästi kattamaan kaikki murtumat näillä kolmella eri Zonella vaikka kyseessä on hoidollisesti aivan eri asioista.
Oireet
- Kipu ja arkuus jalkaterän ulkosyrjällä, hieman nilkan etu- ja alapuolella.
- Kipu pahenee painoa varatessa ja kävellessä.
- Alueella esiintyy usein turvotusta ja mustelmaa, jos murtuma on syntynyt äkillisesti.
Rasitusmurtumatapauksissa kipu on voinut aaltoilla ja pahentua urheilusuoritusten aikana jo viikkojen ajan ennen varsinaisen murtumalinjan aukeamista.
Tutkimukset ja diagnostiikka
- Kliininen tutkimus: Erikoislääkäri tunnustelee jalan ulkosyrjän tarkan kipupisteen ja erottaa sen jo näin esimerkiksi nivelsidevammoista.
- Röntgen: Perustutkimus, missä traumaattinen Jonesin murtuma nähdään usein erinomaisesti jo alkuvaiheessa. Huomioitavaa on, että hitaasti kehittyvät murtumat eivät aina alkuvaiheessa näy RTG-kuvissa (koskee lähinnä Zone II ja III murtumia).
- Magneettikuvaus (MRI): Jos röntgenkuva on normaali, mutta kipu jalkaterän ulkosyrjällä on voimakasta ja potilaalla on rasitusmurtumaan sopiva historia, niin MRI on tarpeen luuödeeman (stressireaktion) varmistamiseksi. MRI varmistaa onko kyseessä rasitusmurtuma / rasitusmurtuman esiaste. Löydöksenä voi joskus olla myös lyhyen peroneusjänteen kiinnityksen ärtymislöydös. Jos turvotus on suurta ja estää tarkan tunnusteluun perustuvan anatomian arvioinnin, niin voi MRI:ssä olla lukuisia muitakin löydöksiä (os peroneum, cuboideum-syndrooma tai rasitusmurtuma, TMT IV-V -nivelen ongelmat). Epäselvissä tapauksissa MRI on varsin hyödyllinen työkalu.
Hoitolinjan valinta – Milloin Jonesin murtuma vaatii leikkausta?
Koska Jonesin murtuma on ns. korkean riskin murtuma (tarkennus löytyy täältä: rasitusmurtumat), hoitolinja valitaan aina yksilöllisesti potilaan aktiivisuustason, urheilutavoitteiden ja murtumaraon leveyden (dislokaation) perusteella.
Konservatiivinen hoito
Jos murtuma ei ole merkittävästi siirtynyt (luun päät ovat hyvin vastakkain tai enintään 1-2mm siirtynyt) ja potilas ei ole erityisen korkean vaatimustason (ammattimaisesti urheilevat ym) potilas, hoito on aina ensisijaisesti konservatiivinen. Korkean vaatimustason potilailla kuten urheilijoilla tehdään päätös hoitomuodosta herkemmin aktiiviseen suuntaan, mutta jokaisen ihmisen kohdalla tehdään aina yksilökohtainen ratkaisu parhaasta hoidosta.
Kirjoittaja suosii konservatiivista hoitoa myös huippu-urheilijoille, mutta tuettuna fokusoidulla ESWT -hoidolla, jolloin kirurgista hoitoa tarvitsee vain reilusti dislokoituneissa, suurempienergisissä murtumissa.
Konseravtiivinen hoito tarkoittaa kipsiä tai saapasortoosia (walker-ortoosi) vähintään 6–8 viikon ajan ilman painon varaamista loukkaantuneelle jalalle (Max. kuorma n 15kg eli raajan paino on OK eli jalkaan voi kevyesti ortoosin kanssa nojata, käytössä on kyynärsauvat).
Huomioitavaa: Vaikka hoito tehtäisiin oikein, konservatiivisessa hoidossa jopa 15–25 % murtumista ei luudu kunnolla tai ollenkaan. Näissä tapauksissa luutumista voidaan pyrkiä aktivoimaan turvallisella fokusoidulla ESWT-hoidolla.
Kirurginen hoito (Ruuvikiinnitys) vs F-ESWT -hoito
Aktiiviliikkujilla, aktiiviurheilijoilla ja tilanteissa, joissa murtumarako on alusta pitäen liian suuri (Usein selvästi yli 2mm), leikkaus on perinteisesti suosituin vaihtoehto. Me olemme hoitaneet jo usean vuoden ajan lähestulkoon kaikki Jonesin murtumat suurienergisellä fokusoidulla ESWT -hoidolla. Murtumat luutuu yhtä suurella osuudella kuin kirurgiassa, mutta ilman komplikaatioita.
Mikäli murtumakappaleiden siirtymä on poikkeuksellisen suuri tai luutuminen ei ole millään muulla keinolla onnistunut, niin on kirurgia edelleen ”golden standard”, luusiirteellä tai ilman. Loppujen lopuksi hyvin harva 5. jalkapöydän luun murtuma ei sovellu F-ESWT -hoitoon ja varsinkin korkean vaatimustason potilailla suosittelemme sitä jo alkuvaiheessa.
Meillä on kokemusta myös leikattujen (mutta ei parantuneiden) proksimaalisten 5. jalkapöydän luun murtumien hoitamisesta F-ESWT -hoidolla ja toistaiseksi tämä moderni hoitomuoto on tehnyt sen, että uusintaleikkausten tarve on käytännössä loppunut.
Leikkaustekniikka
Suomessa yleisimmin käytetty leikkaustapa on 5. jalkapöydän luun ydinontelon paksuutta vastaavalla ruuvilla kiinnitys:
- Toimenpide: Jalkakirurgi asettaa luun ytimen sisään pienen titaaniruuvin (intramedullaariruuvin) ihon läpi pienen viillon kautta. Ruuvi puristaa murtuman päät tiukasti yhteen ja stabiloi luun.
- Hyödyt: Leikkaushoito mahdollistaa nopeamman paluun painon varaamiseen, lyhentää huomattavasti urheilutaukoa ja pienentää luutumattomuuden (non-union) riskiä merkittävästi.
- Riskit: Noin 1/10 jää leikkauksesta huolimatta luutumatta. Lisäksi leikkaushaavan tulehduksia, syviä tulehduksia tai pinnallisia hermovaurioita voi esiintyä (tuntohermon alueella). Jalan alueella verenkierto on yleisestikin huonompi verrattaessa esimerkiksi käsiin ja tämän vuoksi myös haavanparanemisongelmia nähdään enemmän kuin monessa muussa raajan alueessa.
F-ESWT:n rooli – Korkean vaatimustason potilaille tai henkilöille kenellä on luun kanssa paranemisongelmia, suosittelemme F-ESWT hoitoa ensisijaisesti kirurgian sijasta. Sen lisäksi, että meillä on vuosien kokemus hankalasti luutuvien murtumien hoidosta, niin kansainvälinen tutkimus aiheesta on erinomaista, Mikäli näemme kirurgisen hoidon ensisijaiseksi, niin perustelemme sen aina hyvin, ja joka tapauksessa hoitoratkaisut tehdään aina ”shared decision” -periaatteella.
Leikkaus vs Fokusoitu, suurienerginen paineaaltohoito – Mitä tiede sanoo?
Silvia R. ja kumppanit tekivät varsin laadukkaan tutkimuksen vuonna 2023, missä verrattiin 5. jalkapöydän luun tyviosan rasitusmurtumien hoitotuloksia. Perinteisesti nämä on siis aina hoidettu leikkaamalla, mutta tämä pilottitutkimus totesi, että fokusoitu ESWT on hoitona täsmälleen yhtä tehokas kuin modernit kirurgiset menetelmät. Ratkaisevaa on, että kirurgisessa ryhmässä oli komplikaatioita, joita F-ESWT -hoidolla ei tullut. Kummassakin ryhmässä yli 90% parani.
Aiheesta on lukuisia tutkimuksia, mitkä päätyvät samaan lopputulokseen. Meidän klinikalla tämä on muuttanut rasitusmurtumien hoidon täysin. Nykypäivänä ei ole mitään lääketieteellistä perustelua kirurgiselle hoidolle ensisijaisena hoitomuotona. Hoidon saatavuus on ainoa asiaa rajoittava tekijä.
Olemmekin tietääksemme ensimmäinen klinikka Suomessa, joka tarjoaa korkeaenergistä F-ESWT -hoitoa ultraääniohjatusti rasitusmurtumien hoitoon.
Olemme kirjoittaneet fokusoidusta paineaaltohoidosta laajan artikkelin, se löytyy täältä.
Toipuminen ja paluu urheiluun
Kirurgisen hoidon jälkeen kävely Walker-ortoosilla voidaan usein aloittaa asteittain jo 1–2 viikon kuluttua. Ensimmäiset pari viikkoatulee turvotusta hillitä pitämällä jalkaa kohoasennossa mahdollisimman paljon, koska tällä voidaan vähentää mm. ongelmia haavojen parantumisessa. Luun täydellinen biologinen paraneminen vie kuitenkin useita kuukausia.
Ammattiurheilijoilla paluu täyteen kontaktiurheiluun (RTP, Return-To-Play) tapahtuu tyypillisesti 8–12 viikon kohdalla leikkauksesta tai F-ESWT -hoidon aloituksesta, huolellisen fysioterapian tuella. Suomessa kuntoutuksen voi hoitaa alaraajafysioterapeutin lisäksi aiheeseen perehtynyt osteopaatti tai jalkaterapeutti AMK.
Konservatiivisessa hoidossa toipumisaika on usein paljon pidempi, poislukien F-ESWT -hoito. Käytännön työssä olemme huomanneet, että potilaat palaavat nopeammin urheilun pariin, jos hoidimmme heidät fokusoidulla paineaaltohoidolla vs. leikkaus.
Usein kysytyt kysymykset (FAQ)
Voinko kävellä Jonesin murtuman kanssa ortoosilla?
Alkuvaiheessa kävely on usein kielletty ja jalka tuetaan Walker-ortoosilla kyynärsauvojen avulla (osittainen varauskielto). Koska murtuma-alueen verenkierto on heikko, pienikin mekaaninen vääntö estää luutumisen. Myöhemmin ortopedin luvalla varauslupaa lisätään asteittain.
Miksi Jonesin murtuma vaatii usein leikkauksen, mutta muut jalkapöydän murtumat eivät?
Sijainti Zone II -alueella tarkoittaa poikkeuksellisen huonoa verenkiertoa ja kovaa mekaanista vääntöä peroneus-jänteen vetäessä luuta. Tämän vuoksi luutuminen on luonnostaan erittäin hidasta ja altis viivästymiselle (nonunion) ilman kirurgista ruuvikiinnitystä tai tehokasta F-ESWT-hoitoa.
Miten 5. jalkapöydän luun rasitusmurtuma ja Jonesin murtuma eroavat toisistaan?
Kumpikin murtumista on 5. jalkapöydän luun tyvessä, mutta rasitusmurtuma-alue (zone 3) on hieman lähempänä varvasta. Jones sijaitsee Zone 2:ssa. Käytännössä nämä noin 1cm kokoiset ”Zonet” ovat kuitenkin yhtä ja samaa, koska hoidollisesti niiden välillä ei ole merkitystä
Mikä on nykyaikana paras hoito 5. jalkapöydän luun murtumiin?
Tiede on asiasta yksiselitteinen. Hyväasentoiset avulsiomurtumat, mitkä sijaitsevat aivan luun tyvvessä (zone 1) parantuvat usein hyvin ilman erityishoitoja. Sen sijaan rasitusmurtumat (zone 3) ja Jonesin murtumaksi kutsuttu Zone 2:en murtuma jäävät hyvin usein luutumatta. Näiden paras hoito on ehdottomasti suurienerginen fokusoitu ESWT -hoito, koska sillä voi usein välttää leikkaushoidon kokonaan. Hankalissa dislokoituneissa murtumissa leikkauksella on edelleen paikkansa.
Lähteet
Silvia R. et al. Shockwave Treatment vs Surgery for Proximal Fifth Metatarsal Stress Fractures in Soccer Players: A Pilot Study. Foot Ankle Int. 2023 Dec;44(12):1256-1265
Metzl, J. A., et al. Fifth Metatarsal Jones Fractures: Diagnosis and Treatment. Journal of the American Academy of Orthopaedic Surgeons, 2022, 30(4), e470-e479.
Furia, J. P., et al. Shock wave therapy compared with intramedullary screw fixation for nonunion of proximal fifth metatarsal metaphyseal-diaphyseal fractures. The Journal of Bone and Joint Surgery (American Volume), 2010, 92(4), 846-854.
Attia, A. K., et al. Return to Play and Fracture Union After the Surgical Management of Jones Fractures in Athletes: A Systematic Review and Meta-analysis. The American Journal of Sports Medicine, 2021, 49(10), 2822-2835.
Al-Ashhab, M. E., et al. Extracorporeal shock wave treatment of non- or delayed union of proximal metatarsal fractures. Foot & Ankle International, 2011, 32(11), 1047-1051
Rosenberg GA, et al. Treatment strategies for acute fractures and nonunions of the proximal fifth metatarsal. J Am Acad Orthop Surg. 2000.
Khalil AA. et al. Return to Play and Fracture Union After the Surgical Management of Jones Fractures in Athletes: A Systematic Review and Meta-analysis. Am J Sports Med. 2021 Oct;49(12):3422-3436
Jing N. et al. Cracking the code: Understanding ESWT’s role in bone fracture healing. Journal of Orthop Trans 2025. 50:403-412
(Kuva Weel H. et al 2019, CCO 1.0, kuvaa muokattu)